tiistai 7. toukokuuta 2013

Hylätty

En päässyt edes pääsykokeisiin. Elämä jatkuu, vaikka tällä hetkellä harmittaakin aika paljon. Ja tuntuu että oon vaan ihan paska. Ja syksy murehdituttaa. Pitäis vielä jaksaa tuota samaa ja vielä rankempana... Mitenhän sitä kestää. Kesällä ihana, kun saa asua yksin tässä, mutta ahistaa kun kasa tuntemattomia ihmisiä muuttaa sitten syksyllä tänne. Ja yksiöitä ei juuri oo tarjolla ainakaan sellasilla hinnoilla, että ois varaa. Kimppakämpän sais helpommin ja edullisemmin, mutta ei oo kavereita.

No onneks on jotain hyvääki elämässä. Kyllä se tästä. Ehkä ensi vuonna haen uudestaan johonkin. Ei vaan oo mun ala tämä. Pitäisi vaan olla enemmän harrastuneisuutta ja taitoa. Tällä menolla minusta tulee insinööri. Tai sekin riippuu onko motivaatiota. Ja sitä kun ei ikävä kyllä tunnu olevan. En tajua miten selviän ensi vuodesta. En varmaan mitenkään. Hyppään talvella varmaan katolta ahdistuksissani. Tai ehkä en vaan pääse sängystä ylös. Voiskohan mut sulkee johonkin laitokseen, jossa ei tarviis huolia mistään typeristä asioista.

Tuntuu, ettei minusta vaan ole mihinkään...

Varmaan verensokerikin alhaalla, mutta ei ole yhtään ruokahalua. Pakko jossain vaiheessa syödä jotain, että voin ottaa aknelääkkeen. Tai tulihan sitä appelsiini ja kirsikkatomaatteja syötyä aiemmin....

Tuntuu, että ennen olin ihan taitava ja luova, mutta nykyään en taida olla kumpaakaan. Yhtään ei ole ideoita, eikä varmaan olisi taitoakaan toteuttaa, jos ideoita jostain saisikin. Taidan kuitenkin kokeilla vaikka jotain vanhoja piirroksia piirtää uusiksi tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti